Koululaiset aloittavat lukukautensa näinä päivinä. Pitkä kesäloma on takana. Myös monet ohjatut harrastukset käynnistelevät uutta kauttaan. Alkusyksyyn liittyy varsinkin pienillä lapsilla paljon jännitystä ja uusia juttuja.
On monien asioiden mielenkiintoinen summa, että alkusyksy, käytännössä elokuu, on useiden lasten ja nuorten tapaturmien suurimman riskin aikaa. Esimerkiksi monet lasten murtumat ovat elokuussa selvästi tavallisempia kuin muina kesän kuumina kuukausina. Varsinainen ilmaantuvuushuippu on nähtävissä esimerkiksi tietyissä yläraajan murtumissa. Elokuun murtumapiikki lapsilla voi liittyä biologisiin tekijöihin; kesällä tankatut d-vitamiinivarastot eivät ehkä vielä ehdi näkyä vahvistuneena luukudoksena. Lasten pituuskasvu on voimakkaampaa kevään-kesän aikana, mistä syystä luusto on kyllä syksyn tullen venähtänyt, mutta aika ja rakennusmateriaalit eivät sitten vielä olekaan riittäneet luun vahvistumiseen.
Liikkuessa sattuu ja tapahtuu
Ehkäpä biologisia tekijöitä suurempi merkitys alkusyksyn tapaturmapiikkiin on ns. sosiaalisilla syillä. Nykyisin aiempaa suurempi joukko lapsia osallistuu ohjattuun urheiluun; niin valtavan hyviä ja hyödyllisiä kuin urheiluharrastukset ovat, on tilastollinen tosiasia, että kun tilaisuuksia suurienergisille tapaturmille on enemmän, niitä myös sattuu enemmän. Kaikkia tapaturmia ei yksinkertaisesti voi välttää, ja jos voisi, Suomen taitavat ja motivoituneet juniorivalmentajat ja muut aikuiset kyllä olisivat jo tarvittavat toimet tehneet.
Maltti on valttia!
Osa tapaturmista kuitenkin on sellaisia, että perussääntöjä noudattamalla luunmurtumia, venähdyksiä ja nyrjähdyksiä tai jopa selkäydin- tai aivovammoja olisi jäänyt tapahtumatta. Vaikkapa nyt, kun kulmakuntien lapset taas kokoontuvat kesälomamenoiltaan yhteen ja kiipeävät naapurustossa trampoliineille, jätettäisiin voltit tekemättä ja suljettaisiin suojaverkon vetoketju ja hypittäisiin yksi kerrallaan: Kolmasosa kyynärvarren murtumista jäisi tapahtumatta! Kun hypätään huuverin eli tasapainoskootterin kyytiin – joka kyllä on yllättävän kivaa! – laitetaan rullaluistelusuojat päälle ja ennen kaikkea kypärä päähän. Kypäräpakko koskettaa tietenkin myös polkupyöräilijöitä, lapsia ja aikuisia. Pitäisiköhän kypärän hyödyistä keskustella kouluissa ja perheissä erityisesti esimurrosikäisten ja murrosikäisten lasten kanssa. Taitaa olla todennäköisempää voittaa lotossa kuin nähdä kypärä pyöräilevän teinin päässä.
Vastuu on meillä kaikilla
Monet vakavat vammat liittyvät edelleen liikenteeseen. Siellä kysymys ei ole huonontuneista autojen turvavälineistä taikka huonoista teistä, pimeistä katuvaloista taikka haalistuneista suojatiemerkinnöistä. Liian monta kertaa kysymys on aikuisten huolimattomasta ajotavasta ja piittaamattomuudesta. Suojatie on suojatie ja 30km/h nopeusrajoitus asuinalueen pikku tiellä oikeasti tarkoittaa sitä, että auto vain lipuu melkein tyhjäkäynnillä. Turvallisesta ajotavasta muistuttaminen tekee hyvää meille ihan kaikille.
Tapaturmien sattuessa lasten vammat pitää hoitaa hyvin: onhan elämä vasta edessä ja heikosti hoidettu vamma voi seurata riesana mukana vuosikymmeniä. Jos ja kun tapaturmia tänäkin syksynä tapahtuu, on tärkeää tietää, mistä asiantunteva apu löytyy.
Juha-Jaakko Sinikumpu
Ylilääkäri, LT, lastenkirurgi ja -ortopedi